Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

EGO ON HYVÄ PALVELIJA MUTTA HUONO ISÄNTÄ

Sunnuntai 9.7.2017 - Terttu Saksala


EGO ON HYVÄ PALVELIJA MUTTA HUONO ISÄNTÄ ,                         Terttu Saksala

”Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää, tiedän et on turhaa armoo viivyttää.”      

Toni Virtanen, Apulanta

Sielu ja ego

Niin kuin maailmankaikkeudessa yleensäkin, niin myös ihmisessä vaikuttaa kaksi, ikään kuin vastakkaista voimaa. Puhutaan hyvän ja pahan taistelusta mutta asia ei ole aivan niin mustavalkoinen. Kaikessa on aina kaksi puolta, niin myös egossa joka on toinen näistä voimista, toista voidaan kutsua sieluksi, hengeksi, todelliseksi minäksi. Minä kutsun sitä sieluksi. Sielu edustaa sitä kaikkea hyvää ja kaunista mitä ihminen ikinä voikaan pitää sisällään. Sielu ilmentää itseään sydämen kautta ja käytännössä se tarkoittaa sisäistä kauneutta, uskallusta olla herkkä ja haavoittuva, kykyä nauraa ja olla iloinen, kykyä tuntea myötätuntoa omaa ja toisten kärsimystä kohtaan, kykyä hyväksyä ja rakastaa itseään ja muita ilman rajoituksia ja ehtoja, halua suojella ja olla armollinen kaikkea elävää kohtaan. Se tarkoittaa myös kykyä luopua asioista jotka ovat aikansa olleet ja palvelleet, joista on hyvä päästää irti ja mennä eteenpäin. Sielun rohkeus ilmenee kykynä tunnistaa ja hyväksyä se kuka me todella olemme, oma valo ja suuruus, kun taas egon rohkeus ilmenee enemmänkin ulkoisina tekoina ja suorituksina. Suurta on toisten auttaminen ja huomioiminen, mielihyvän tuottaminen muille ja siinä samalla saat itsellesikin kaikkea hyvää. Myös sielu voi olla haavoittunut jonkin erityisen vaikean kokemuksen seurauksena, joko tässä tai jossain toisessa elämässä. Meillä voi olla myös sielutasolle ylettäviä uskomuksia itsemme kelvollisuudesta ja hyvyydestä tai huonoudesta.

Ego tarkoittaa persoonaa ja monet meistä ovatkin erehtyneet pitämään egoa todellisena itsenämme. Ego eli persoona muodostuu kaikista niistä uskomusjärjestelmistä ja ajatusmalleista joita olemme elämämme varrella itsellemme omaksuneet, kaikista niistä kokemuksista joiden perusteella olemme tehneet päätelmiä omasta itsestämme ja luonteestamme. Persoona alkaa rakentumaan jo lapsuudessa ja yleensä se vain vahvistuu vuosien varrella. Esimerkiksi eräs ystäväni on lapsuudessaan kokenut ettei häntä arvosteta perheessä yhtä paljon kuin veljeään. Hän kokee edelleen aikuisenakin arvottomuuden tunteita ja se näkyy mm. niin että hänen on todistettava itselleen ja muille pärjäävänsä mahdollisimman hyvin ja esimerkiksi  tuotava hyvin voimakkaasti esille omaa asemaansa ja meriittejään, aina kun se vain on mahdollista.

Ego isäntänä

Kaikki kärsimys on egosta lähtöisin. Ego on se joka saa meidät tuntemaan alemmuutta ja huonommuutta toisiin ihmisiin nähden. Ego vertailee mielellään itseämme suhteessa toisiin ja saa meidät kadehtimaan sitä mitä muilla on. Kun ego johtaa meitä, on sydämessämme kovuutta ja kylmyyttä joka kohdistuu sekä itseen että muihin, hyväksymisen sijaan tuomitsemme ja paheksumme muita. Egosta on lähtöisin myös itsen ylentäminen, kun on saavuttanut jonkin aseman tai on jo niin pitkällä henkisellä tiellä ja toiset eivät. Ego on ylpeä vaikka todellinen henkisyys edellyttää nöyryyttä ja kykyä alentaa itsensä. Egoa kiinnostaa asema, maine, menestys ja raha, kun taas sielu haluaa toteuttaa elämäntehtäväänsä ja käyttää kykyjään toisten auttamiseen. Vahva ego saattaa näkyä myös ns. vahvuuteen sairastumisena jolloin toisten herkkyys ärsyttää ja se koetaan heikkoudeksi ja pelkuruudeksi. Useimmissa meissä, myös itsessäni, taistelevat läsnäolostaan nämä molemmat voimat. Fyysisellä tasolla tämä taistelu ilmentyy omassa kehossamme. Kaikki psyykkinen kipu ja ahdistus tallentuu kehoon jumituksina, kireyksinä ja jopa sairauksina. Mitä vahvempi ego on, sitä helpommin pahoitamme mielemme, sitä enemmän tunnemme vihaa, pelkoa, syyllisyyttä ja häpeää ympärillämme olevien ihmisten ja tapahtumien vaikutuksesta. Tästä sain kokea itse hiljattain kipeästi kolahtavan esimerkin. Eräs tuttavani sanoi minulle, reilun vuoden tuttavuuden jälkeen, että hän ei ole koskaan tuntenut itseään hyväksytyksi minun silmissäni. Jälkeenpäin ymmärsin hänen olevan aivan oikeassa. Hän edusti minulle kaikkea sitä mitä olen aina inhonnut itsessäni, heikkoutta, haavoittuvuutta, pelkoa ja negatiivista suhtautumista. Omaan selviytymisstrategiaani on kuulunut olla mahdollisimman vahva että selviäisin yksin kaikesta. Siihen on kuulunut myös ikävien asioiden lakaiseminen maton alle ja keskittyminen ainoastaan mukaviin ja positiivisiin asioihin. Kun en ole voinut sallia itseni olla haavoittuva ja näyttää muille tunteitani, en voinut hyväksyä sellaista toisissakaan.

Ego palvelijana

Mitä hyvää egon olemassa olosta on? Kaikilla meillä on tietyt elämänpolkuumme ja sielunsopimukseemme kuuluvat asiat opittavana tämän elämämme aikana. Elämän ei olisi pakko olla yhtä draamaa ja Via dolorosaa vaan se voisi olla myös ruusuilla tanssimista jos me kävisimme oppiläksyjämme tietoisesti läpi onnellisuudesta huolimatta. Valitettavasti se menee harvoin niin. Itsekin olen joutunut tunnustamaan että jo pelkästään laiskuudesta johtuen jättäisin draaman ja analysoinnin väliin, jos elämä olisi automaattisesti vain ihanaa ja onnellista. Oma elämä on kuitenkin ollut enemmän ja vähemmän vaikeaa, on ollut paljon taistelua, useita loppuun palamisia ja ongelmia monilla alueilla, useimmiten juuri egosta johtuvaa. Haluan elämäni muuttuvan aivan toisenlaiseksi ja olen valmis tekemään sen eteen mitä pitääkin tehdä. Olen päättänyt oppia sen kaiken mikä tarkoitettu on ja tiedän elämäni muuttuvan onnistumisteni myötä. Samalla toteutan oman sieluni suunnitelman. Näin ego toimii kannustajana muutokseen. Olemme varmasti kaikki yrittäneet saada kovasti aikaiseksi jotakin joka ei vain ota onnistuakseen, silloin voi olla kysymys jostain estävästä uskomuksesta, mutta myös siitä että maallinen egomme vain haluaa eri asioita kuin todellinen minämme. Tekemisemme on ristiriidassa sielumme tarkoituksen kanssa eikä silloin voi todella onnistua. Tätä ymmärrystä voi käyttää johtolankana kun suunnittelemme elämäämme eteenpäin.

Ego auttaa meitä myös tunnistamaan omia kipukohtiamme. Joka kerta kun joku saa minut ärsyyntymään, loukkaantumaan, tuntemaan häpeää, pelkoa, syyllisyyttä, yms. se on ego johon nuo osumat sattuvat. Jos silloin tunnistat mistä on kysymys, voit alkaa tietoisesti työstämään kyseistä tunnetilaasi. Näin ego on erinomainen palvelija.

Egon väheneminen

Tämä prosessi on yksi isoimmista ja vaikeimmista asioista mitä olen kohdannut. Ensinnäkin oli kohdattava pelko että jos egoni poistuu, kadotanko samalla itseni kokonaan. Tästä asiasta puhuessani olen ymmärtänyt että useimmat ihmiset pelkäävät juuri sitä, kadottavansa itsensä ja hallinnan omasta elämästään. Iloluontoisena ihmisenä pelkäsin myös pitkään että elämäni ei olisi hauskaa enää sen jälkeen kun ego vähenee.  Mutta egon on kuitenkin tarkoitus vähentyä että oma todellinen itsemme, sielumme, voisi tulla esille. Tätä ego ei kuitenkaan halua tehdä ja se laittaakin vastaan kaikin voimin, tämä aiheuttaa meille paljon kärsimystä ja ahdistusta, monessa eri muodossa. Oma sisäinen taisteluni on ollut erittäin raskasta ja tuskallista ja se on heijastunut monella tavalla myös ulkoiseen elämään. Välillä mikään ei tuntunut onnistuvan, koneet takkuilivat, auton käsijarru jäätyi päälle ja työ- ja raha-asiatkin menivät pieleen.

Kuitenkin on niin että mitä enemmän me tunnistamme omia ajatusmallejamme ja ennen kaikkea itseemme liittyviä huonoja käsityksiä ja pystymme poistamaan ne ja muuntamaan ne positiivisiksi, sitä enemmän ego vähenee, aivan automaattisesti. Kun lopulta olet armahtanut itsesi eli antanut itsellesi kaiken menneen anteeksi ja hyväksyt itsesi sellaisena kun olet, kun rakastat itseäsi, ei persoonalla eli egolla ole enää mitään tarttumapintaa sinuun. Silloin ainakin suurin tarve negatiivisiin tunteisiin on poistunut ja
olet vapaampi käyttämään energiaasi paremman elämän luomiseen. Silloin huomaat myös että kaikki pelot ovat olleet turhia, kun rakastat itseäsi aidosti ja vilpittömästi, et enää anna kohdella itseäsi huonosti, saat rakkautta ja arvostusta myös muilta.

Egoon kuuluu ylpeys ja marttyyrius mutta sielun luontainen olotila on olla nöyrä ja kiitollinen kaikesta mikä on. Meidän tulisi löytää sellainen olotila, jossa yhtä aikaa sekä rakastaisimme ja arvostaisimme itseämme että olisimme vaatimattomia ja kiitollisia. Me olisimme itse rakkaus.

Hän aasilla ratsastaa, kuitenkin kuningas…

Avainsanat: Henkinen kasvu, ego, sielu


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini