Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

EGO ON HYVÄ PALVELIJA MUTTA HUONO ISÄNTÄ

Sunnuntai 9.7.2017 - Terttu Saksala

EGO ON HYVÄ PALVELIJA MUTTA HUONO ISÄNTÄ ,                        

”Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää, tiedän et on turhaa armoo viivyttää.”      

Toni Virtanen, Apulanta

Sielu ja ego

Niin kuin maailmankaikkeudessa yleensäkin, niin myös ihmisessä vaikuttaa kaksi, ikään kuin vastakkaista voimaa. Puhutaan hyvän ja pahan taistelusta mutta asia ei ole aivan niin mustavalkoinen. Kaikessa on aina kaksi puolta, niin myös egossa joka on toinen näistä voimista, toista voidaan kutsua sieluksi, hengeksi, todelliseksi minäksi. Minä kutsun sitä sieluksi. Sielu edustaa sitä kaikkea hyvää ja kaunista mitä ihminen ikinä voikaan pitää sisällään. Sielu ilmentää itseään sydämen kautta ja käytännössä se tarkoittaa sisäistä kauneutta, uskallusta olla herkkä ja haavoittuva, kykyä nauraa ja olla iloinen, kykyä tuntea myötätuntoa omaa ja toisten kärsimystä kohtaan, kykyä hyväksyä ja rakastaa itseään ja muita ilman rajoituksia ja ehtoja, halua suojella ja olla armollinen kaikkea elävää kohtaan. Se tarkoittaa myös kykyä luopua asioista jotka ovat aikansa olleet ja palvelleet, joista on hyvä päästää irti ja mennä eteenpäin. Sielun rohkeus ilmenee kykynä tunnistaa ja hyväksyä se kuka me todella olemme, oma valo ja suuruus, kun taas egon rohkeus ilmenee enemmänkin ulkoisina tekoina ja suorituksina. Suurta on toisten auttaminen ja huomioiminen, mielihyvän tuottaminen muille ja siinä samalla saat itsellesikin kaikkea hyvää. Myös sielu voi olla haavoittunut jonkin erityisen vaikean kokemuksen seurauksena, joko tässä tai jossain toisessa elämässä. Meillä voi olla myös sielutasolle ylettäviä uskomuksia itsemme kelvollisuudesta ja hyvyydestä tai huonoudesta.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen kasvu, ego, sielu